meistä
Ketä olemme?
Kuka olen?
Olen Tanja Peiponen, 30-vuotias koiraharrastaja Saarijärveltä, pohjoisesta Keski-Suomesta. Perheeseeni kuuluu kaksi lasta (03/2018 ja 07/2019), ja asumme taajamassa rivitalossa.
Ammatiltani olen lähihoitaja. Aikani kuluu töiden, arjen pyörityksen ja koiraharrastusten parissa. Kotona meillä asuu tällä hetkellä kolme austalianpaimenkoiranarttua - Venni, Ella ja Fanni. Lisäksi minulla on sijoituksessa kaksi narttua ja yhteisomistuksessa kolme urosta.
Olen Suomen Kennelliiton jäsen, ja olen allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen. Olen myös Australianpaimenkoirat ry:n kasvattajajäsen. Harrastan Saarijärven TehoTassuissa.
Miksi australianpaimenkoira?
Rakkaus tähän rotuun syntyi itselläni vuonna 2012, kun äitini osti ensimmäisen aussien, reilun vuoden ikäisen kodinvaihtajan Unskin. Silloin koko perheeni harrasti hevosia ja talli sekä pihatto löytyi kotipihasta. Vuosituhannen alusta meillä oli ollut coton de tuléar -rotuisia puuvilloja aina kaksi kerrallaan. Tuona samaisena keväänä toinen cottonimme äkillisesti menehtyi ja rupesimme miettimään toista rotua, joka kulkisi mielellään mukana myös hevosten ajo- ja ratsastuslenkeillä sekä tallitöissä mukana. Äitini ihastui silloin australianpaimenkoiriin. Itse ihastuin rotuun Unskin ansiosta ja pian itsellenikin tuli ajankohtaiseksi oman koiran hankinta, eikä muita rotuja tarvinnut enää edes miettiä.
Se, mikä minua tässä rodussa kiehtoo, on sen monipuolisuus - ei ole tullut vastaan lajia tai asiaa jota ei ainakin voisi hömpötellä aussien kanssa. Rotu on viisas ja nopea oppimaan, niin ne hyvät kuin huonotkin asiat. Aussie on sopivan kokoinen iso koira, sen turkinhoito on melko helppoa, se on perusterve rotu, jolla on liioittelematon ja rankempaakin harrastamista kestävä rakenne. Paimenten tapaan se on aina hommissa mukana täysillä, oli homma sitten yhteinen harrastus, pihatyöt tai lapsen potalle opetus. Ja ei sitä käy kieltäminen, onhan ne kauniita katsellakin!
Mitä harrastamme?
Harrastukset koirieni kanssa valitsen pääasiassa sen mukaan, mistä kukin koira pitää eniten. Koirien kanssa harrastaminen on itselleni sitä arvokasta vapaa-aikaa, jossa on ihana nähdä kavereita ja touhuta yhdessä koirien kanssa, useimmiten ilman lapsia. Haluan siis että koirieni kanssa harrastaminen on (pääsääntöisesti) kivaa, eikä mitään tehdä hampaat irvessä pakkopullana. Virallisiin kisoihin ja kokeisiin haluan osallistua eri lajeissa, mutta en ota niistä mitään paineita tai aseta niille deadlineja.
Tällä hetkellä harrastan koirieni kanssa säännöllisesti paimennusta ja rally-tokoa sekä vesipelastusta ja hakua kesäisin.
Paimennuskärpänen pääsi puraisemaan oikein kunnolla 2021, ja laji on ehkä suurin intohimoni koiraharrastuksessa. Koiranäyttelyissä käyn ympäri vuoden, milloin minkäkin koiran kanssa, sekä Suomessa että ulkomailla.
Olen edellä mainittujen lajien lisäksi harrastanut ja kisannut tokossa (ALO), harrastanut agilityä useita vuosia sekä kokeillut mm. mejää, hoopersia, noseworkia ja doboa.
Kennel Danwest?
Tavoitteenani on kasvattaa rodunomaisia, terveitä ja hyväluonteisia australianpaimenkoiria, joista saa koiran eri koiraharrastuksiin. Tarkoitukseni on pitää kotona koiramäärä sellaisena, että voin jokaisen koirani kanssa harrastaa useampaakin lajia tavoitteellisesti ilman, että vuorokaudesta loppuvat tunnit kesken, ja koirat voivat olla osa normaalia perhearkeamme. Koirat (ja mahdolliset pennut) elävät siis täysin perheemme parissa.
Myös äidilläni on kotonaan kolme aussieurosta (vanhin nykyään tosin kastroitu), joista kaksi nuorempaa ovat yhteisomistuksessa kanssani. Tällä hetkellä minulla on kaksi narttua sijoituksessa. En voi olla kiittämättä tässäkin, kuinka tärkeitä hyvät ja yhteistyökykyiset sijoituskodit ovat!